Musik - Classical Music Dictionary

Index - B:

56. "Höstkväll"
57. "På verandan vid hafvet"
58. "I natten"
59. "Harpolekaren och hans son"
60. "Jag ville, jag vore"
61. "Lenzgesang"
62. "Sehnsucht"
63. "Im Feld ein Mädchen singt"
64. "Aus banger Brust"
65. "Die stille Stadt"
66. "Rosenlied"
67. "Elfven och snigeln"
68. "En blomma stod vid vägen"
69. "Kvarnhjulet"
70. "Maj"
71. "Jag är ett träd"
72. "Hertig Magnus"
73. "Vänskapens blomma"
74. "Näcken"
75. "Kom nu hit, död"
76. "Hållilå, uti storm och regn"
77. "Långsamt som qvällskyn"
78. "Vattenplask"
79. "När jag drömmer"
80. "Romeo"
81. "Män från slätten och havet"
82. "Kallion kirkon kellosävelmä"
83. "Kaiutar"
84. "Norden"
85. "Vem styrde hit din väg?"
86. "Partiolaisten marssi"
87. "Den höga himeln" (Suur' olet, Herra)
88. "Carminalia", Three Latin Songs for Students

a) Ecce novum gaudium
b) Angelus emittitur
c) In stadio laboris

89. "Kolme johdantovuorolaulua", Three introductory Antiphons

a) Palmusunnuntaina
b) Pyhäinpäivänä tai hautausjumalanpalveluksissa
c) Kristillisissä nuorisojuhlissa

90. "Kullervo"

a) Kullervo ja hänen sisarensa
b) Kullervonkuolema

91. "Lauluja sekaköörille vuoden 1897 promotioonikantaatista"

a) Me nuoriso Suomen
b) Tuuli tuudittele
c) Oi toivo, toivo, sa lietomieli
d) Montapa elon merellä
e) Sammuva sainio maan
f) Soi kiitokseksi Luojan
g) Tuule, tuuli, leppeämmin
h) Oi lempi, sun valtas ääretön on
i) Kuin virta vuolas
j) Oi, kallis Suomi, äiti verraton

92. "Three Songs for American Schools"

a) Autumn Song
b) The sun upon the lake is low
c) A cavalry catch

56. "Höstkväll"

Text by Viktor Rydberg (1828-1895)
Music by Jean Sibelius, op. 38 no. 1

Solen går ned,
Och molnen vandra med vefullt sinne
Hän öfver skummande sjö,
Öfver susande skogars skymning.
Måsen skriar på ödsligt skär
Falken dväljes i klyftans skygd
Trött att jaga han gömt sin näbb
Vingens af skurar tyngda dun.

Solen gick ned,
Det mörknar allt mer öfver moens furor,
Mörknar om bergen,
Där ränniln suckar i ljung ock mossa.
Tvinsjukt dröjer
Ett gulblekt sken öfver västliga kullars rand.
Dagens hviskande afsked tonar
Sorgset i tätnande skuggor bort.

Regnets fall på hällarna
Sollar af vemods sägner
Födda af molnens jordkringsväfvande skumma tankar;
Sjöns emot stranden brutna våg
Brusar af dunkla ödens gång
Röster, skälfvande hemskt af smärta,
Ropa i stormen ur skogens djup.

Ensam ute i öde nejd mot fuktig klippa lutad,
Står förtrollad en vandrare,
Lyss och njuter.
Känner hans själ en samklang med sången,
Som höjes af stjärnlös natt?
Dör hans ve som en sakta ton
I höstens väldiga sorgedikt?

57. "På verandan vid hafvet"

Text by Viktor Rydberg (1828-1895)
Music by Jean Sibelius, op. 38 no. 2

Minns du de skimrande böljornas suck,
Att vid målet de hunnit endast en jordisk kust,
Icke det evigas strand?
Minns du ett vemodsken
Fran himlens ovanskliga stjärnor?
Ack, åt förgängelsens lott
Skatta de äfven till slut.
Minns du en tystnad, då allt var som sänkt
I oändlighetsträngtan, stränder och himmel och haf,
Allt som i aning om Gud?

58. "I natten"

Text by Viktor Rydberg (1828-1895)
Music by Jean Sibelius, op. 38 no. 3

Tyst är lunden och sjön, som kysst,
Strandens somnade ros är tyst.
Aftonskimret, som mildt besken
Tempelkullen, harbleknat ren
Stilla, drömmande stilla.

Tysta stjärnor ur hafvet gå,
Stilla palmernas kronor stå,
Sen därunder i myrtenskog,
Vinden suckade nyss och dog
Stilla, drömmande, stilla.

Trött najad har på mossig bädd,
Sjunkit ned vid sin urnas brädd,
Söfd af sorlande källans sus:
Barmen häfves i månens ljus
Stilla, drömmande, stilla.

Medan hon ser i ljuflig dröm
Stelnad, kristallren, tidens ström
Och all världen från ve och harm
Somnad in på Allfaders arm.
Stilla, drömmande, stilla.

59. "Harpolekaren och hans son"

Text by Viktor Rydberg (1828-1895)
Music by Jean Sibelius, op. 38 no. 4

Luften tung och dagen varm.
Hed jag haft att vandra,
Gossen på min ena arm,
Harpan på min andra
Harpan trött vid strängalåt,
Sonen trött vid sanddjup stråt.
Hvila godt jag unnar
Harpan och min Gunnar.

Nu en milsvid tempelsal,
Byggd af gran och furu,
Öppnar sig med skugga sval
Och jag lyssnar, huru
Bäcken sorlar klar och ren,
Siskan kvitrar på sin gren,
Furu dunklet nunnar
För min lille Gunnar.

Dagen dör, en fuktig vind
Andas öfver tegen,
Och min gosses väna kind
Lustas mot min egen
Mörknad himmels stjärnebloss
Blinka: Gunnar, kom till oss!
Ljufva änglamunnar
Hviska: du vår Gunnar!

Ut ur ödesdjupen fram
Många källor välla.
En är bittert hälsosam:
Det är sorgens källa.
Väl jag vet, du käre vän,
Att du dricka skall ur den,
Men för lastens brunnar
Gud beskydde Gunnar.

Granen växte stark och rak,
Och hon vedergällde
Under snöbetungadt tak
Den, som henne fällde
Mildt med brasans ljus och glöd.
Kraftig växt och ädel död,
Ber jag, Gud förunnar
Sångarbarnet Gunnar.

60. "Jag ville, jag vore"

Text by Gustaf Fröding (1860-1911)
Music by Jean Sibelius, op. 38 no. 5

Jag ville jag vore i Indialand
Och India vore sig själf
Med pärlor till grus och rubiner till sand
Och slott som på vinken af Akbars hand
Drömts fram vid en helig älf.

Jag ville, mitt hus var af bambuns rör,
Där västvinden svalkades sval
Af palmer, som skuggade utanför,
Och dschungeln sjönge sin vilda kör
Om jakter och strider och parnings val.

En flicka med hy som mahognyträ
Och silke om höfter och bröst
Satt lutad iskuggan af palmernas lä -
Jag lade mitt hufvud mot finvulet knä
Och lyddes till hviskerskans röst.

Hon talade tyst som ett skymningens sus
Om själarnas tusen ars färd,
Om Karmas kamp och Akasas ljus
Och slocknandets ro i Nirvanas hus
Vid gränsen af varandets värld.

Jag ville min själ kunde lossas ifrån
Det vaknas för härjade strand,
Från alla förtorkade ögons hån,
Jag ville jag vore ett drömlands son,
En infödd af Indialand.

61. "Lenzgesang"

Text by Arthur Heinrich Wilhelm Fitger (1840-1909)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 1

Seid gegrüßt, ihr grünen Hallen
Frühlingsheller Waldespracht,
Wo das dumpfe Herz aus allen
Kümmermissen froh erwacht.
Seid gegrüßt, ihr Felsenzacken,
Die ihr in die Wolken ragt
Und auf starken Risennacken
Säulenschlanke Buchen tragt.

Moos'ge Schluchten, Steingeklüfte
Überdeckt das rote Laub,
Das im Sturm die Herbsteslüfte
Hingewettert in den Staub.
Wie ein Teppich braun und golden
Lagern Schichten über Schicht,
Die mit selt'nen Blütendolden
Kaum ein Grünes unterbricht.

Was sich hoffnungsvoll entfaltet
Einst im Mai in junger Kraft,
Wird im Herbste schnell veraltet
Zu den Toten hingerafft.
Aber unerschöpflich dringen
Trieb' um Triebe wachsend nach,
Und die starken Äste schlingen
Sich zum hochgewölbten Dach.

Menschenkind, und du willst klagen,
Wenn im Wirbelsturm der Welt
Deine Hoffnung hingeschlagen
Gleich dem Laub zu Boden fällt?
Auf! Aus ungeschwächtem Marke
Schaffe neue tausendfalt,
Und so wache, so erstarke
Wie der sturmerprobte Wald.

Seid gegrüßt, ihr grünen Hallen
Frühlingsheller Waldespracht!
Durch die Wipfel hör' ich 's wallen
Hundertstimmig laut und sacht,
Treibend, knospend, vielgeschäftig
Rauschts dahin wie Geisterflug.
Lenz, ich spüre lebenskräftig
Deinen neuen Atemzug.

62. "Sehnsucht"

Text by Emil Rudolf Weiss (1875-1942)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 2

Oft am langen Tage
Seufz' ich, ach! nach dir,
Fühl' ich dich mir nahe,
Sprech ich so mit dir.

In der kühlen Frühe
Aufgewacht zu mir,
Fühl' ich, was uns trennet,
Seufz' ich, ach! nach dir.

Seh' dein Auge schauen
Liebevoll zu mir,
Schaut mich an und weilet
Einen Blick bei mir,

Geht von mir am Tage,
Kommt zurück zu mir,
Wenn ich nach dir klage,
Schweigend und in mir.

Schmerz und Trost der Schmerzen
Bist in einem mir,
Oft am langen Tage
Seufz' ich, ach! nach dir.

63. "Im Feld ein Mädchen singt"

Text by Margarete Susman (1874-1966)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 3

Im Feld ein Mädchen singt...
Vielleicht ist ihr Liebster gestorben,
Vielleicht ist ihr Glück verdorben,
Daß ihr Lied so traurig klingt.

Das Abendrot verglüht,
Die Weiden stehn und schweigen,
Und immer noch so eigen
Tönt das traurige Lied.

Der letzte Ton verklingt.
Ich möchte zu ihr gehen.
Wir müßten uns wohl verstehen,
Da sie so traurig singt.

64. "Aus banger Brust"

Text by Richard Fedor Leopold Dehmel (1863-1920)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 4 (1906)

Die rosen leuchten immer noch,
Die dunklen Blätter zittern sacht;
Ich bin im Grase aufgewacht,
O kämst du doch,
Es ist so tiefe Mitternacht.

Den Mond verdeckt das Gartentor,
Sein Licht fließt über in den See,
Die Weiden stehn so still empor,
Mein Nacken wühlt im feuchten Klee.
So liebt' ich dich noch nie zuvor!

So hab' ich es noch nie gewußt,
So oft ich deinen Hals umschloß
Und dein Innerstes genoß,
Warum du so aus banger Brust
Aufstöhntest, wenn ich überfloß.

O jetzt, o hättest du gesehn,
Wie dort das Glühwurmpärchen kroch!
Ich will nie wieder von dir gehn!
O kämst du doch!
Die Rosen leuchten immer noch.

65. "Die stille Stadt"

Text by Richard Fedor Leopold Dehmel (1863-1920)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 5 (1906)

See also:

Alma Mahler (Alma Schindler-Mahler-Gropius-Werfel) (1879-1964), 1900-1?
Hans Pfitzner (1869-1949) op. 29 no. 4 (1921)
Felix Wolfes (1892-1971), 1951

Liegt eine Stadt im Tale,
Ein blasser Tag vergeht.
Es wird nicht lange dauern mehr,
Bis weder Mond noch Sterne
Nur Nacht am Himmel steht.

Von allen Bergen drücken
Nebel auf die Stadt,
Es dringt kein Dach, nicht Hof noch Haus,
Kein Laut aus ihrem Rauch heraus,
Kaum Türme noch und Brücken.

[Und] als dem Wandrer graute,
Da ging ein Lichtlein auf im Grund
Und durch den Rauch und Nebel
Begann ein leiser Lobgesang
Aus Kindermund.

66. "Rosenlied"

Text by Anna Ritter (1865-1921)
Music by Jean Sibelius, op. 50 no. 6

Wir senkten die Wurzeln in Moos und Gestein,
Wir wiegten die Schultern im rosigen Schein,
Wir tranken die Sonne, den Tau und das Licht,
Wir prangten in Schönheit und wußten es nicht.

Der Lenz strich vorüber und küßte uns leis,
Der Tag ward so still und die Nächte so heiß,
Der Wind sprach von Liebe manch flüsterndes Wort,
Ein Schritt kam gegangen, ein Arm trug uns fort.

Wer hält unser Leben in zitternder Hand?
Es duftet und rieselt ein weißes Gewand,
Wir sehn eine Brust, die Sehnsucht erregt,
Wir hören ein Herz, das in Leidenschaft schlägt.

Von Liebe gebrochen, zu Liebe gebracht,
Wir grüssen dich, Schwester, in schweigender Nacht.
Der Tag, der zu holderem Blühen dich ruft,
Er schenkt unsre Schönheit verwelkt in die Gruft.

67. "Elfven och snigeln"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 1

Den breda elf genom skogens barm
Sitt blånande bälte drar.
Allt måste följa med makt och larm,
Som trotsat dess bölja har.

Allt hastar till vredgade segrarens fot,
Till skogens brusande elf,
Stock, sten och träd, och krypande rot,
Att smickra och spegla sig sjelf.

Men snigeln på mossiga stenen en gång
Fått fäste bland böljornas brus.
Den mäktige ryter, och gör förfång,
Och spottar jemt på hans hus.

Men snigeln håller sig stadigt fast,
Densamme i ebb och i flod,
Föraktad att yttre fägring den brast,
Men derför ej mindre god.

Så kom där en barfotad gosse glad
Att plocka musslor vid strand.
Han bröt dem sakta ur vågens bad,
Vår snigels hus deribland.

Men när han öppnade det han såg
En ren, en strålande glans.
I musslans sargade sköte låg
Den skönsta perla som fanns.

Snart blef så elfven till is försatt.
Ty vinter följde på höst;
Men perlam smyckade dag och natt
Den skönaste drottnings bröst.

68. "En blomma stod vid vägen"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 2

En blomma stod vid vägen
Af sommarns fjäril kysst,
Som troget blef när flickan
Bröt henne af så tyst.
Ty alla mina vänner äro edra.

Och flickan satte fjäriln
Hos fogeln i en bur,
Och genast gjorde fogeln
För fjäriln sin kur.
Ty alla mina vänner äro edra.

Hvit klädning fick så fjäriln,
Och så små hvita skor,
Och han blef gift med fogeln.
Visst var den äran stor.
Ty alla mina vänner äro edra.

Men skild stod arma blomman
Från bröllop och kalas,
Och dog af sorg, och vissnade
Allena i sitt glas,
Sen alla hennes vänner blifvit andras.

69. "Kvarnhjulet"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 3

Dränkt i tjära qvarnhjulet går
Dufvorna leka i skummet.
Gamla hjulet som stilla står
Har fått lemna rummet.

Öfvervuxet med vildros, nött,
Urblekt af vind och af väder,
Tänket det: "Nu är jag trött
Gladde edra fäder."

70. "Maj"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 4

Luften är solig och skyarna tindra,
Klarblåa böljorna locka och glindra;
Foglarna virka i häcken sitt bo;
Rasande stormarna lagt sig till ro.

Blommor och plantor på murarna pråla,
Gifmilda blifva de karga och snåla,
Klart som en klocka slår gökens kuku;
Fåret lagt af sig sin ulliga skrud.

Korna åt fältet förnöja sitt öga,
Timmarne löpte i båset så tröga;
Qvinnfolket sqvallrar i solen mer gladt,
Än när vid spiseln hon huttrande satt.

Ute på klippan sig stormfogeln lägrar.
Se, hvilka skaror af måsar och hägrar!
Kretsa ej mer rundt om krängande mast.
Gladt i min trädgård mig fägnar en trast;

Och till mitt sinne, där skuggorna bodde,
Som icke längre på solljuset trodde,
Tränger en glimt så föryngrande varm:
Våren har funnit en väg till min barm.

71. "Jag är ett träd"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 5

Jag är ett träd som lofvat godt
Och säkert hållit vid,
Om storm ej plundrat mig på blad
Midt i min sommars tid.

Nu sträcker nakna grenar jag
Förtviflad opp mot skyn,
Fast allt omkring bär sommarns färg
Och ter en härlig syn.

O, när skall jag, mig dölja få
När unnas jag att dö?
O, hvad jag längtar efter dig,
Du kalla hvita snö.

72. "Hertig Magnus"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 6

Hertig Magnus från sitt fönster
Drömmande ser Vetterns bölja,
Månbelyst, och sval och klangrik,
Slottets fasta murar skölja.

Tunga qval hans själ förvirrat,
Att sin gode far han mistat,
Och att blod i strömmar flutit
För hans bröders skull, som tvistat.

Hertig Magnus från sitt fönster,
Ser i vattnets ljusa dager
Liten sjönymf ljufligt vagga,
Sjungande och fri och fager:

"Hertig Magnus", så hon sjunger,
"Kom till mig från slottet höga,
Att ditt ädla sjuka hjärta
I den svala böljan löga,

Låt mig kyssa få din tinning,
Sköna prins låt dig beveka,
Kasta dig i mina armar,
På gullharpan skall jag leka!"

Hertig Magnus från sitt fönster,
Tjusad utaf nymfens fägring,
Sprang i vattnet, lät sig föras
Af sin undersköna hägring.

Bars omkring tills morgon grydde
Af den vänna vattenanden,
Och blef funnen bland violer
Oskadd, slumrande på stranden.

73. "Vänskapens blomma"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 7

Ack, vänskap, ljufva blomma,
När alla mig förfölja,
Kom, smyg till mitt bröst!
Jag skall dig troget gömma,
Med tusen kyssar hölja,
Du lycka ger, och tröst.

Ack, vänskap, ljufva blomma,
När mina dagar sluta
Och dödens köld mig når,
Då skall du säkert komma
Och af din balsam gjuta
I mina hjertesår.

74. "Näcken"

Text by Ernst Josephson (1851-1906)
Music by Jean Sibelius, op. 57 no. 8

Djup stod färgen på fura på sten,
Furor och stenar, de kasta skuggor hän,
I skummande silfver och gull.

Sitter på stenen i skuggans breda famn
Svartlockig gosse så bleknad som en hamn,
Och trefvar med stråke på sträng.

Neckens gullharpa spela opp en dans,
Gigan går efter och misstar all sin sans
För elfkung med silfver i skägg.

Gossen var blott min egen fantasi,
Necken var forsen, som brusade förbi
Och stänkte sitt skum på min kind.

75. "Kom nu hit, död"

Text by Anonymous after William Shakespeare (1564-1616), from Twelfth Night, Act II, scene 4

Music by Jean Sibelius, op. 60 no. 1

Kom nu hit, kom nu hit, död!
I krusflor förvara mig väl,
Hasta bort, hasta bort, nöd!
Skön jungfrun har tagit min själ.
Med svepning och buxbom på kistans lock,
Håll dig färdig; mång' trogen har dött
Men ingen dock så värdig.
Ingen ros, ingen ros,
Då måste strös på mitt svarta hus;
Ingen vän, ingen vän
Må störa vilan i jordens grus.
Mig lägg för tusen suckars skull,
Åt en sida, där ej älskande
Se min mull
Och kvida.
Kom nu hit, kom nu hit, död!

76. "Hållilå, uti storm och regn"

Text by Anonymous, after William Shakespeare (1564-1616), from Twelfth Night, V.
Music by Jean Sibelius, op. 60 no. 2

See also:

Roger Quilter (1877-1953), op. 23 no. 5 (in English)

Och när jag var en liten smådräng,
Hållilå, uti storm och regn,
Då var mig en bädd icke mer än en säng,
Förty regnet det regnar var eviga dag.

Men när jag som karl börja' leva helt stort,
Hållilå, uti storm och regn,
Då stängde envar för tjuven sin port,
Förty regnet det regnar var eviga dag.

Och ack då jag fick mig etta äkta viv,
Hållilå, uti storm och regn,
Då lade jag af mitt rumlande liv,
Förty regnet det regnar var eviga dag.

Men när som jag tog mig en lur så söt,
Hållilå, uti storm och regn,
Då hade jag druckit mig full som ett nöt,
Förty regnet det regnar var eviga dag.

En god stund redan vår värld hållit ut,
Hållilå, uti storm och regn,
Men det är detsamma; vårt spel är slut.
Gå det bra, ska vi spela var eviga dag.

77. "Långsamt som qvällskyn"

Text by Karl August Tavaststjerna (1860-1898)
Music by Jean Sibelius, op. 61 no. 1

Långsamt som qvällskyn mister sin purpur
Der öfver milsfjärdens blänkande slätt,
Sakta som brisen somnar derborta långt,
Så att ögat ej skönjer dot rätt,
Fjerran som ekot dör efter sista utdragna
Tonen af skärflickans sång,
Skall jag dig glömma, du, som gaf purpur,
Vårbris och toner åt lifvet engång!

78. "Vattenplask"

Text by Viktor Rydberg (1828-1895)
Music by Jean Sibelius, op. 61 no. 2

Invid palatsen lagunens vatten
Melodiskt skvalpar i sommarnatten.
En solbrynt gosse i sliten kappa
Behagligt hvilar på dogens trappa.

Och böljan hviskar in vid den lille
Som något hemligt hon säga ville:
"Se kungasonen! Se gu darslike!
Men skall han ärfva sitt kungarike?

Hur än vi vandra kring världens länder,
Vid hafvets kuster, vid floders stränder,
Vi ana fur star, där barn vi blicke,
Men vuxna kungar vi finna icke."

79. "När jag drömmer"

Text by Karl August Tavaststjerna (1860-1898)
Music by Jean Sibelius, op. 61 no. 3

På fjärdens silfverbricka en fläck
Det syns, när aftonen bleknar:
En holme, liten och lummig och täck,
Med silfverpoppel och videhäck...
Ju mera mitt sinne veknar

I sommernätternas svala ro,
Ju mera min tanke jag lyckas sno
Ur härfvan af tunga bekymmer,
Dess gömdare reder jag till mitt bo,
Där löfvärket tätast skymmer.

Alt, alt, hvad mitt sinne rymmer
Af sparda önskningar,
Sofrad tro och lycka, som aldrig fått mark att gro,
Det fattar rot och det spirar,
Det skjuter skott och det sätter fruckt,
Och kärleken får på min hårdhet bukt,

Och segrande sist hon virar
Sin röda tråd i ett ädelt lif,
Som mer ej ödes i dagens kif
Men nu sin fullkomming firar.

I sommarnätternas svala ro,
Helt gömd under viden och alen,
Jag slår af de klaraste toner en bro
Till världen, sorgen och kvalen.
Och rastlös äflan skall stanna singång,
Och flärden skall nicka beröm till min sång:
Hör, hör! Det är näktergalen!

80. "Romeo"

Text by Karl August Tavaststjerna (1860-1898)
Music by Jean Sibelius, op. 61 no. 4

Om du en natt helt plötsligt hörde strängar,
Som knäpptes eldigt under din balkong,
Och se'n en röst, som sjöng en sydländsk sång,
Säg, ropade du väl på dina drängar?
Mahända lät du hellre natten lång
Mig trampa fritt i dina blomstersängar
Och slängde icke några kopparpengar
Ner till den stackars sångaren engång!

Ja, jag kan drömma om en silkesstege,
Som fälldes tveksamt från din balu strad,
Och som mig bar med fibrer, spunnesege.
Jag kan se sångarn svinga stolt och glad
Ej såsom nattens tjuf, den lumpet fege,
Men såsom Romeo på serenad.

81. "Män från slätten och havet"

Text by Ernst Viktor Knape (1873-1929), from the collection "Akvareller" (Watercolors), 1907

Music by Jean Sibelius, op. 65a (1911)

Män från slätten och havet,
går eder längtan långt?

Floderna gå genom slätten.
Vindarna gå över havet.
Längre vår längtan går!

Män från slätten och havet
finner ej sinnet ro?

Rastlöst forsarna sjunga.
Rastlöst häver sig havet.
Mindre är sinnet i ro!

Män från slätten och havet,
finner ej längtan hem?

Floden går aldrig tillbaka.
Vindarna bliva i fjärran.
All vår längtan till hemmet går,
en gång när trötta vi varda.

Hembygd, hembygd, solig och fager
står du i dagens och nattens dröm,
där mellan slätternas åkrar och ängar
glider mot havet en evig ström.
Ständigt skåda bygdens söner
bort mot slätternas blånande rand,
vår längtan drar oss och oro jagar bort,
långt bort till fjärran land.
Gåtfulla längtan, sen tusende år
är du vårt arv från släkte till släkte,
intet, dig stäckte,
intet dig hämmar den dag som går.

82. "Kallion kirkon kellosävelmä"

Text by Heikki Klemetti (1876-1953)
Music by Jean Sibelius, op. 65b (1912, arr 1912)

Päättyy työ, joutuu yö,
hetki levon lyö;
kukin saa kiiruhtaa
unen taikamajaan.

Väsyneen se virvoittaa,
uupuneelle uudestaan
- elon suo; toivon tuo,
pimeyden piiloistaan
aamu taas kun ajaa.
Päättyy työ, joutuu yö.

Kerran myös elontyös
Iopun saava on;
Tuonen maa odottaa
syliinsä sun sulkee.

Vaan kun yönkin jälkeen uus'
paistaa päivän valkeus,
niinpä myös sekin tie,
joka kuolon kautta vie,
kirkkauteen kulkee.
Jospa ken muistais sen.

83. "Kaiutar"

Text by Larin-Kyösti (1873-1948)
Music by Jean Sibelius, op. 72 no. 4

Kaiutar, korea neito
Astui illalla ahoa,
Kaihoissansa kankahalla,
Huusi yksin huoliansa.
Tullut ei suloinen sulho,
Vaikka vannoi valallansa
Kihlaavansa kaunokaisen.
Ennen astuivat ahoa
Kankahalla kuherrellen
Kilvan kyyhkyjen kisoissa
Kesäpäivän paistaessa,
Illan kuun kumottaessa.
Meni sulho sanoinensa
Impi jäi sydäminensä.
Etsii impi ihanainen
Kullaistansa kankahalta,
Huhuilevi i kuuntelevi,
Kirkuvi kimahutellen
Äänen pienoisen pilalle,
Jähmettyvi, jäykästyvi,
Kaatuissansa kauhistuvi
Mustan metsän pimeyttä.
Aamulla herättyänsä
Kulkee kuje mielessänsä,
Eksyttävi erämiehen
Matkien ja mairitellen,
Niin kuin ennen eksytteli,
Sulho suurilla sanoilla,
Tuulen turhilla taruilla.

84. "Norden"

Text by Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)
Music by Jean Sibelius, op. 90 no. 1

Löfven de falla,
Sjöarna frysa.
Flyttande svaner,
Seglen, seglen, o seglen
Sorgsna till södern,
Söken dess nödspis,
Längtande åter;
Plöjen dess sjöar,
Saknande våra!
Då skall ett öga
Se er från palmens
Skugga och tala:
"Tynande svaner,
Hvilken förtrollning
Hvilar på norden?
Den som från södern
Längtar, hans längtan
Söker en himmel."

85. "Vem styrde hit din väg?"

Text by Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)
Music by Jean Sibelius, op. 90 no. 6

Långt bortom fjärdens våg,
långt bortom fjälets topp
du einsam dagen såg
och växte ensam opp.
Jag saknade ej dig, jag
sökte ej din stråt,
jag visste ej en stig,
som skulle lett ditåt.
Jag kände ej din far,
jag kände ej din mor,
jag såg ej, var du var,
jag såg ej, vart du for.
Liksom den bäck, där rann,
för den som rinner här,
vi voro för varann,
så länge du var där;
två plantor, mellan dem
en äng i blomning står;
två fåglar, som fått hem,
i skilda lundars snår.
O, andra nejders son,
vi flög du dädan, säg?
O fågel långt ifrån,
vem styrde hit din väg?
Till hjärtat, som var kallt,
säg, hur du lågor bar!
Hur kunde du bli allt
för den, du intet var?

86. "Partiolaisten marssi"

Text by Jalmari Finne (1874-1938)
Music by Jean Sibelius, op. 91b (1918, arr. 1922)

Kun usko puhdas, säihkyvä on,
Niin vuoret siirtää voi.
Tää sielun varmuus horjumaton
Ain sankareita loi.
Jos uskos hyvään, oikeaan
Vain syttyy uudestaan,
Käy joukkohon, ja horjuttaa
Ei milloinkaan sua esteet saa.

Ja täysi raikas rakkaus luo
Kuin ihmeet itsestään,
Se elon kukkaseppelen tuo
Myös kruunuks' ihmispään.
Jos työt ja toimet vaikeat
On sulle rakkahat,
Käy joukkohon, ja taivas suo,
Ett' toimintaan se tulta tuo.

Vain toivo, voima taivahinen
Voi maalin kirkastaa,
Kun kulkee eespäin suojassa sen,
Ain suurta aikaan saa.
Jos toivo mieles jännittää,
Ja aikees puhtaiks' jää,
Käy joukkohon ja kulje ties
Kuin voimakas ja terve mies.

87. "Den höga himeln" (Suur' olet, Herra)

Text: Swedish, by Jacob Tegengren (1875-1956), circa 1925 after the Finnish of Simo Korpela (1863-1936), from his collection "75 Virttä" (75 Hymns), 1904

Music by Jean Sibelius, op. 113 no. 11 (1927)

Den höga himlen och den vida jorden,
Din ära sjunga, Gud, evinnerlig.
De sprungit fram en gång vid skaparorden,
till stoft de falla på en vink av dig.
Din helga vilja sig i allting röjer:
den leder allt, och allt för den sig böjer.
Din Konung Sion, stor och mäktig är.

Stor är du, Herre, jag en rök, som driver
för vindens lek, ett löv på livets stig.
Men om jag ödmjuk i din vård mig giver,
till himmelsk ära du upphöjer mig.
Men den, som fåvitsk trotsar, Gud, din vilja,
du honom skall från din gemenskap skilja,
och bringa evig död och undergång.

Stor är du, Herre, Därför till de svagas
och ringas nöd du vill i kärlek se.
Och när det sanna livets morgon dagas,
hur underbar skall du ej då dig te!
Var dunkel aning, varje drömbild fager,
förklarad står i verklighetens dager,
när tiden sig i evighet förbytt.

88. "Carminalia", Three Latin Songs for Students

Texts by Anonymous
Music by Jean Sibelius, 1898

a) Ecce novum gaudium
b) Angelus emittitur
c) In stadio laboris

a) Ecce novum gaudium

Ecce novum gaudium,
Ecce novum mirum,
Virgo parit filium,
Qvae non novit virum,
Qvae non novit virum,
Sed ut pyrus pyrum,
Gleba fert papyrum
Florens lilium.
Ecce qvod natura
Mutat sua jura,
Virgo parit pura,
Dei filium.

Mundum Deus flebilem
Cernens in ruina,
Rosam delectabilem
Produxit de spina,
Produxit de spina,
Natum de regina,
Qui et medicina,
Salus gentium.
Ecce qvod natura
Mutat sua jura,
Virgo parit pura,
Dei filium.

Nequivit divinitas
Plus humiliari,
Nec nostra carnalitas
Magis exaltari,
Magis exaltari,
Deo coaequari,
Coelo collocari,
Per conjugium.
Ecce qvod natura
Mutat sua jura,
Virgo parit pura,
Dei filium.

b) Angelus emittitur

Angelus emittitur,
Ave dulce promitur,
Semen Dei seritur,
Igitur Porta coeli panditur.

Vim Natura patitur,
Filius concipitur,
Virgo non corrumpitur,
Igitur Porta coeli panditur.

Grex in nocte pascitur,
Coeli lumen funditur,
Laus in altis canitur,
Igitur Porta coeli panditur.

c) In stadio laboris

In stadio laboris
Currunt omnes socii;
Sed bravium honoris,
Non seqvuntur singuli.
Si non vis onerari,
Caveas honorari,
Honor vult onere gravari.

Sicut dulcedo mellis
Non evacuabitur
Acerbitasque fellis
Nunquam relaxibitur
Sic et in praelatura,
Nullus est sine cura,
Rerum hoc exigit Natura.

Sed si in libertate
Vivere volueris,
Vivas in caritate,
Sic tu non dolueris,
Nil habes, nil dolebis,
Perditum neque flebis,
Sed in hoc qvod habes, guadebis.

89. "Kolme johdantovuorolaulua", Three introductory Antiphons

Text from the Bible, English version from the King James Bible
Music by Jean Sibelius, op. 107b (1925)

a) Palmusunnuntaina
b) Pyhäinpäivänä tai hautausjumalanpalveluksissa
c) Kristillisissä nuorisojuhlissa

a) Palmusunnuntaina

Psalmit (Psalms) 23:1; III:4; 42: 2-3

Esilaulaja:
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän on niin säätänyt,
että hänen ihmeitänsä muistetaan;

Kuoro:
armollinen ja laupias on Herra.

Esilaulaja:
Niinkuin peura janoissaan
ikävöi vesiojille,
niin minun sieluni ikävöi Sinua, Jumala.

Kuoro:
Minun sieluni janoaa Jumalaa,
elävää Jumalaa.
Aamen.

b) "Pyhäinpäivänä tai hautausjumalanpalveluksissa", On All Saints' Day or at a funeral service

Joh. ilm. (Revelations) 14:13, Psalmi (Psalms) 126: 1-2, 5-6

Esilaulaja:
Autuaita ovat ne kuolleet,
jotka kuolevat Herrassa.
Niin Henki sanoo:

Kuoro:
he saavat levätä vaivoistansa,
sillä heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan.

Esilaulaja:
Kun Herra päästää Siionin vangit,
niin olemme kuin untanäkeväiset.

Kuoro:
Silloin suumme ilolla täytetään,
ja kielemme riemulla.

Esilaulaja:
Jotka kyynelin kylvävät,
ne ilolla niitävät.

Kuoro:
He menevät matkaan ja itkevät,
ja vievät ulos kalliin siemenen
ja tulevat riemulla,
ja tuovat lyhteensä.
Aamen.

c) "Kristillisissä nuorisojuhlissa", At Christian youth festivals

Sarnaaja (Ecclesiastes) 12:1, 13

Esilaulaja:
Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät tulevat
ja vuodet lähestyvät,
joista olet sanova:
"Ne eivät minulle kelpaa."
Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä,
sillä sitä tulee kaikkien ihmisten tehdä!

Seurakunta ja kuoro:
Kunnia olkoon Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen,
niinkuin alusta ollut on,
nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen!
Aamen.

90. "Kullervo"

Text from the Kalevala, 35 and 36
Music by Jean Sibelius, op. 7, symphonic poem for soprano, baritone, chorus and orchestra

a) Kullervo ja hänen sisarensa
b) Kullervonkuolema

a) Kullervo ja hänen sisarensa

Kuoro (Chorus):
Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Hivus keltainen korea,
Kengän kauto kaunokainen
Läksi viemähän vetoja,
Maajyviä maksamahan.

Vietyä vetoperänsä,
Maajyväset maksettua
Rekehensä reutoaikse
Kohennaikse korjahansa;
Alkoi kulkea kotihin,
Matkata omille maille.

Ajoa järyttelevi
Matkoansa mittelevi
Noilla Väinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Kullervo, Kalervon poika,
Jo tuossa piättelevi,
Alkoi neittä haastatella,
Haastatella, houkutella:

Kullervo:
Nouse, neito korjahani,
Taaksi maata taljoilleni!

Sisar:
Surma sulle korjahasi,
Tauti taaksi taljoillesi!

Kuoro:
Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä.
Virkku juoksi, matka joutui,
Tie vieri, reki rasasi.

Neiti vastahan tulevi,
Kautokenkä kaaloavi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.

Kullervo, Kalervon poika,
Hevoista piättelevi,
Suutansa sovittelevi,
Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
Tule korjahan, korea,
Maan valo, matkoihini!

Sisar:
Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!

Kuoro:
Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä.
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni.

Neiti vastahan tulevi,
Tinarinta riioavi
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla rajoilla.

Kullervo, Kalervon poika,
Hevoista hillitsevi,
Suutansa sovittelevi,
Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
Käy, neito rekoseheni,
Armas, alle vilttieni,
Syömähän omeniani,
Puremahan päähkeniä!

Sisar:
Sylen, kehno, kelkkahasi,
Retkale, rekosehesi!
Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.

Kuoro:
Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Koppoi neion korjahansa,
Reualti rekosehensa,
Asetteli taljoillensa,
Alle viltin vierietteli.

Sisar:
Päästä pois minua tästä,
Laske lasta vallallensa
Kunnotointa kuulemasta
Pahalaista palvomasta,
Tahi potkin pohjan puhki,
Levittelen liistehesi,
Korjasi pilastehiksi,
Rämäksi re'en retukan!

Kuoro:
Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Aukaisi rahaisen arkun,
Kimahutti kirjakannen,
Näytteli hope'itansa,
Verkaliuskoja levitteli,
Kultasuita sukkasia,
Vöitänsä hopeapäitä.

Verat veivät neien mielen,
Raha muutti morsiamen,
Hopea hukuttelevi,
Kulta kuihauttelevi.

Sisar:
Mist'olet sinä sukuisin,
Kusta, rohkea, rotuisin?
Lienet suurtaki sukua,
Isoa isän aloa.

Kullervo:
En ole sukua suurta,
Enkä suurta enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Kalervon katala poioka,
Tuhma poika tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen;
Vaan sano oma sukusi,
Oma rohkea rotusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa isän aloa!

Sisar:
En ole sukua suurta,
Enkä suurta enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Kalervon katala tyttö,
Tyhjä tyttö tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen.

Ennen lasna ollessani
Emon ehtoisen eloilla,
Läkson marjahan metsälle,
Alle vaaran vaapukkahan.
Poimin maalta mansikoita,
Alta vaaran vaapukjoita
Poimin päivän, yön lepäsin.
Poimin päivän, poimen toisen:
Päivälläpä klmannella
En tiennyt kotihin tietä:
Tiehyt metsähän veteli,
Ura saateli salolle.

Siinä istuin, jotta itkin,
Itkin päivän, jotta toisen;
Päivänäpä kolmantena
Nousin suurelle mäelle,
Korkealle kukkulalle.
Tuossa huusin, hoilaelin.
Salot vastahan saneli,
Kankahat kajahtelivat:
`Elä huua, hullu tyttö,
Elä mieletöin, melua!
Ei se kuulu kumminkana,
Ei kuulukotihin huuto!'

Päivän päästä kolmen, neljän,
Viien, kuuen viimeistäki
Kohenihin kuolemahan,
Heitihin katoamahan,
Enkä kuollut kuittenkana,
En mä kalkinen kaonnut!

Oisin kuollut, kuja raukka,
Oisin katkennut, katala,
Äsken tuossa toisna vuonna,
Kohta kolmanna kesänä
Oisin heinänä helynnyt,
Kukoistellut kukkapäänä,
Maassa marjana hyvänä,
Punaisena puolukkana,
Nämä kummat kuulematta,
Haukeat havaisematta.

Kullervo:
Voi, poloinen, päiviäni,
Voipa, kurja, kummiani,
Kun pi'in sisarueni,
Turmelin emoni tuoman!
Voi isoni, voi emoni,
Voi on valtavanhempani!
Minnekä minut loitte
Kunne kannoitte katalan?
Parempiolisi ollut
Syntymättä, kasvamatta,
Ilmahan sikeämättä,
Maalle tälle tätymättä.
Eikä surma suonin tehnyt,
Tauti oike'in osannut,
Kun ei tappanu minua,
Kaottanut kaksiöisnä.

b) Kullervonkuolema

Kuoro:
Kullervo, Kalervon poika,
Otti koiransakeralle,
Läksi tietä telkkimähän,
Korpehen kakoamahan,
Kävi matkoi vähäsen,
Astui tietä jikkaraisen;
Tuli tuolle saarekselle,
Tuolle pailalle tapahtui,
Kuss'oli piian pillannunna,
Turmellutemonsa tuoman.

Siin'itki hana nurmi,
Aho armihin valitti,
Nuoret heinät helliteli,
Kuikutti kukat kanervan
Tuota päan pillamusta,
Emon tuoman turmelusta.

Eikä moussut nuori heinä,
Kasvanut kanervan kukka,
Ylennyt sijalla sillä,
Tuolla paikalla pahalla,
Kuss'oli piian pillannunna,
Emon tuoman turmellunna.

Kullervo, Kalervon poika,
Tempasi terävän miekan,
Katselevi, kääntelevi,
Kyselevi, tietelevi,
Kysyi mieltä miekaltansa,
Tokko tuon tekisi mieli
Syoä syylistä lihoa,
Viallista verta juoa.

Miekka mietti miehen mielen,
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla:
"Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa,
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki,
Juon verta viattomanki."

Kullervo, Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Pään peltohon sysäsi,
Perän painoi kankahasen,
Kären käänti rintahansa,
Itse iskihe kärelle.
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.

Se oli surma nuoren miehen,
Kuolo Kullervo urohon,
Loppu ainakin urosta,
Kuolema kovaosaista.

91. "Lauluja sekaköörille vuoden 1897 promotioonikantaatista"

Text by Aukusti Valdemar Forsman (Koskimies) (1856-1929), 1897
Music by Jean Sibelius, op. 23 (1897, arr. 1899)

a) Me nuoriso Suomen
b) Tuuli tuudittele
c) Oi toivo, toivo, sa lietomieli
d) Montapa elon merellä
e) Sammuva sainio maan
f) Soi kiitokseksi Luojan
g) Tuule, tuuli, leppeämmin
h) Oi lempi, sun valtas ääretön on
i) Kuin virta vuolas
j) Oi, kallis Suomi, äiti verraton

a) Me nuoriso Suomen

Me nuoriso Suomen, me riennämme nyt
mert' uhmomahan elämämme,
jo päivönen armas on selkeynyt:
Hei soutamahan venettämme!
Käy, veikkoni, kiinni jo airohon, käy
ja siskoni kulta, sa auta -
Ei valkamorantaa siintävän näy,
sitä kotvahan emme me sauta.

Nyt littohon vaan:
ei syntymämaan
saa onnea unhota koskaan,
jos mimmoinen lie
elon kirjava tie,
jos onnehen taikka turmahan vie!

Nyt ois opas oikea tarpehesen,
opas taitava taikeilla teillä -
Ken määrähän viepä on matkuehen?
Miks' lapset kiistäisi keskenään,
Ken parhain lempivi äitiään?

Kuink' onkin retkemme riemuinen,
jos rauha on rakkaanamme!
Me vieremme maahan vieraasen,
joka väikkyvi vastassamme:
Sen ratto on rannalla vieraan maan,
kell' ystävä onpi matkassaan.

b) Tuuli tuudittele

Veno kupliksi vesille,
lumpehiksi lainehille!
Tuuli, purtta tuudittele,
ahava, aja alusta
sille maalle mairehelle,
niemelle nimettömälle,
josta saalis saatanehe,
onni otettanehe.

Meri on suuri soudettava,
taival pitkä taittetava!
Tuimat on elämän tuulet,
ankarat elämän aallot.

Ellös vainen, polvi nuori,
kalevaisen kansan ponsi,
ajan aalloille ajako,
merelle elämän menkö
ilman tiedon tietämättä,
ilman taidon taitamatta.
Tieto on miekkoja terävin,
totuus on kaiken tiedon juuri.

c) Oi toivo, toivo, sa lietomieli

Oi toivo, toivo, sa lietomieli,
oi ällös, luotani lennä pois!
Jos ootkin liehuva, liukaskieli,
en sittenkään sinun mennä sois.

Oi perho, perho, sa kultasiipi,
sa luoksein' ainiaks' jää, o jää!
Kun konsa mieleeni murhe hiipi,
sen kuvitantasi poisti tää.

d) Montapa elon merellä

Montapa elon merellä
sattuvi poloa suurta,
vaan sa nuoriso vakainen
silloin luota Luojahasi:
Luojall' on onnen ohjat;
Jumalass' on juoksun määrä,
Luojass' on lopun asetus.

e) Sammuva sainio maan

Jalo toimi ja korkea tieto on vaan
avun auer ja sammuva sainio maan:
kuva vaan utuinen
valon taivahisen!
Yli maan viriääpi sulo tähtien vyö;
Sepä verhovi maan, miss' ei yllätä yö;
Se on autuaan asuinmaa Jumalan.

f) Soi kiitokseksi Luojan

Soi kiitokseksi Luojan,
sa laulu hentoinen,
tään kaikkeuden tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän taitavasti toimii,
ja vaalii luontoaan,
ja hellämielin hoimii
maailmaa tuolta taivaastaan.

Hän säät ja ilman säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljaa vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
jos joutuu johdantaan,
tuon lemmen äärtä, pohjaa -
ken pystyy tuota tutkimaan!

g) Tuule, tuuli, leppeämmin

Tuule, tuuli, leppeämmin,
missä köyhä raataa,
viluissaan tai palavissaan
kotapuita kaataa.
Tuulen leyhkät, virsin vienoin
köyhää tuuditelkaa:
köyhä työst' on uupunut,
ei siedä univelkaa.

Laulakaa, te pienet linnut,
köyhän pihapuissa:
Ilo köyhään ilmeneisi,
tuntuis rintaluissa.
Hellytelkää köyhän mieli -
sitä köyhä soisi:
köyhä on luotu laulajaksi,
köyhä laulun loisi.

Soita, salo, kanneltasi,
viihdä köyhä lemmen saa,
vaan usein luista kieltä.

Lemmitelkää, kukat pienet,
köyhän lasta kaitaa,
köyhän laps' kun marjotiellä
astuu ahon laitaa.
Läikkyelkää, lahden laineet,
köyhän kotaan asti:
köyhän sydän läikehtisi
siitä sulommasti.

Hohda vielä hopeammalle,
virran välkkypinta:
Hopealle siitä hohtuis
köyhä-raukan rinta.

h) Oi lempi, sun valtas ääretön on

Oi lempi, sun valtas ääretön on,
Sa Luojan leppoisa lapsi!
Kun mieli on seijas ja saastumaton
ja viel' ei harmennut hapsi,
Sä syttös syämehen meidänkin
ja auvoa rintahan anna
ja meidät onnelan saarosihin
sinä siivin sikkisin kanna!

Tuolla väikkyy koivujen alla
rannalla aaltojen suutelemala,
syntysuojani tuo kultainen.
Siellä aukes' silmäni ensin,
sieltä poies maailmaan lensin,
salliessa siipien.
Oi, mi lempi on leppoisempi,
kuin emon armahan altis lempi,
lämminnä kestävi lempi moinen -
liehuvi, räiskyvi lempi toinen,
usein seurappi pettymys.

i) Kuin virta vuolas

Kuin virta vuolas, niin vapauden vuo
käy halki haittain eikäpä esty vaan,
jos kuinka valta, viekkauskin,
rientoa koittaa riistää siltä.

Nuo vetten orhit, vankamot vaahtosuut,
kun niitä kosken telkimet kahlitsee,
ne hirnakoiden, hyrskyellen
korskina kuohuvat poikki paatten.
Ja voitokkaina vyöryvät eellehen
tuonne poispäin työntyvät tyynelään,
miss' armahaiset rauharannat
päilyvät kirkkaan virran kalvoon.

Niin hetkeks hiltyy myös vapauden vuo,
jos siltä pakko pystyhyn taittaa tien,
mutt' kohta voimin kahtamoiduin
korskana katkovi sorron salvat.
Sen lyy on tyynehen lahdelmaan,
miss' oisi turva taattuna soutajain;
miss' ihmiskunnan rauha väikkyy
kaukana kuin kesäpilven rusko.

j) Oi, kallis Suomi, äiti verraton

Oi, kallis Suomi, äiti verraton
sun onnes onni meidän olkohon!
Tää vala, veikot, siskot vannokaamme:
Sa parhaan lempemme saat, syntymaamme!
Jos lapses ken sua inha-iskuin lyö,
sen kuiluhunsa nielköön hornan yö;
vaan Sinä Suomi, Pohjan tähti kirkas,
käy eespäin, loista: valkeus on virkas!
Loista, loista Suomenmaa!

92. "Three Songs for American Schools"

Texts by Richard Watson Dixon (1833-1900), Sir Walter Scott (1771-1832), and Fiona Macleod (William Sharp) (1885-1905)

Music by Jean Sibelius

a) Autumn Song
b) The sun upon the lake is low
c) A cavalry catch

a) Autumn Song

Text by Richard Watson Dixon (1833-1900)

The feathers of the willow
Are half of them grown yellow
Above the swelling stream;
And ragged are the bushes,
And rusty now the rushes,
And wild the clouded gleam,
And wild the clouded gleam!

b) The sun upon the lake is low

Text by Sir Walter Scott (1771-1832)

The sun upon the lake is low,
The wild birds hush their song;
The hills have evening's deepest glow,
Yet Leonard tarries long,
Now all whom varied toil and care
From home and love divide,
In the calm sunset may repair
Each to the loved one's side.

c) A cavalry catch

Text by Fiona Macleod (William Sharp) (1885-1905)

Up! for the bugles are calling,
Saddle and boot, and away!
Sabres are clanking and lances are glancing,
The colonel is fuming and horses are prancing,
So up with the sabres and lances,
Up and away!
Up and away!

Where are we off to so fast, boys?
Saddle and boot, and away!
Thunder of hoofs in a rush we go past,
In a whirlwind of dust we are gone as a blast,
For we're off with the sabres and lances.
Off and away!
Off and away!

Lieder’s Composers